Tekstit

Matkaraportti osa 1. - Eger

Kuva
Viime viikolla täällä Pohjois-Karjalassa nautittiin syyslomasta. Itse matkustin Keski-Eurooppaan nauttimaan lämpimistä säistä. Syy matkaan löytyi lähipiiristä, koska sain kutsun häihin. Puolisoni  lapsuudenystävä Savosta meni naimisiin unkarilaisen naisen kanssa. Häät vietettiin ihastuttavassa Egerin kaupungissa. Kaupunki sijaitsee parin tunnin matkan päässä Budapestistä koiliseen. En ollut aiemmin kuullut kaupungista mitään. Pienen googlettamisen jälkeen selvisi, että kyseessä on todellinen matkailukohde, joka tunnetaan historiastaan ja viineistään. Minä Egerissä. Majoituimme Hotel Romantikissa, joka on aivan keskustan kupeessa. Pieni hotelli oli kodikas ja siisti. Työntekijät eivät osanneet kunnolla englantia, mutta olivat hyvin avuliaita ja ystävällisiä. Majoittumisemme jälkeen saimme tervetuliaismaljana paikallista punaviiniä, joka kohosi hyvin päähän. Tällöin olin viimeksi syönyt ennen lentoa, joten pääsin tutustumaan kaupunkiin pienessä hiprakassa. Kaikki oli kovin kauni

Taidenäyttelyn avajaisissa

Kuva
Sain muutama viikko sitten kutsun uuden taidenäyttelyn avajaisiin. Totaallisesti olin unohtanut koko asian, kunnes työkaveri eilen kysyi olenko illalla menossa sinne. Joo. Pienen (suuren) vaatekriisin jälkeen köpöttelin Joensuun taidemuseolle, jossa juhlistettiin Suomen kuvataiteilijoiden liiton 80-vuotisjuhlanäyttelyn avajaisia. Jakku, näyttävät korvikset ja huulipuna. Sopiva kokonaisuus taidenäyttelyn avajaisiin. Alkoholittoman kuohuviinilasin kanssa suuntasin muiden kanssa isoon saliin, jossa kuultiin monta puhetta juhlavuoteen ja taiteiden asemaan liittyen. Ei mene kuvataiteellakaan hyvin rahoituksen rintamalla. Pitäisi kyllä yhdistää voimat kaikkien taiteilijoiden kanssa ja vaatia enemmän tukea. Suuresta tilasta huolimatta ilmatila muuttui sietämättömän kuumaksi. Puheiden jälkeen minun oli pakko käydä vähentämässä vaatetta vessassa. Olin fiksusti pukeutunut mahdollisimman lämpimästi säätä ajatellen, mutta ihmismassan keskellä toivoin, että olisin pukeutunut kevyemmin.

Raastava syyskuu

Kuva
Kaikilla muilla tuntuu olevan päällä nyt syksyn ihannointi. Kaverit huokailevat kuinka kaunista on, kun puitten lehdet kellastuvat, saa polttaa kynttilöitä ja kääriytyä pehmeän viltin keskelle hyvän kirjan kanssa. Kuulostaa houkuttelevalta, mutta oma syksyni on jotain muuta. Kellastuvat lehdet on varma syksyn merkki. Itse taas huomasin, ettei minulla ole aikaa tunnelmoida syksyn ihanuuksia, kun syyskuu on täynnä kokouksia, suunnitelmia, päätöksiä ja deadlineja. Mahtavaa, että on töitä ja nimenomaan mieleistä työtä, mutta miksi kaikki tuntuu kasautuvan syyskuuhun. Asiaa ei yhtään helpota se, että minulla on kolme kummipoikaa, joilla kaikilla on syntymäpäivät syyskuussa. Eli kummitädin pitää juosta kaupoissa tavallista enemmän ja pohtia mistä 2- ,5- ja 12-vuotiaat pojat oikein pitävät. Onneksi aina saa kysyttyä lasten vanhemmilta. Nuorimmaisen lahjan oston ulkoistin miehelleni, koska olemme molemmat pojan kummeja. Minä varmaan sitten hoidan joululahjan. Onneksi noin pienet